Fiiliksissä!

(#omatyyli)

Olen inspiroitunut. Ja ihan omasta blogista. Nauroin ääneen, kun luin matkaa. Mahtava kirjoitus Nina!

Ja totta joka sana. Sen kaiken takiahan tätä tehdään. Vietetään laatuaikaa ja tuotetaan sisältöä tähän keski-ikäistyvään elämään. Ei todellakaan hullumpaa. Oikeastaan juuri päin vastoin. Tämä on ihan huippua ja siitä pitää olla ylpeä. Hyvä me!

Ylpistyin ja rentouduin jo niin, että jätin reteästi sunnuntain lenkin väliin. Huili-intoon saattoi vaikuttaa myös lauantain bileily ja skumppatankkaus. Taisin maistaa niitä ruskeitakin. Ainakin syke oli sunnuntaiaamuna rivakka ihan ilman juoksuaskelia. Mutta no, juhlat oli ihanat ja lenkille kai ehtii tälläkin viikolla. Ja jostain näitä nelikymppisiä riittää..?!

Meinasin siis ensin potea huonoa omaatuntoa, kun lenkki jäi väliin, mutta Ninan kirjoitus pelasti kaiken ja palautti ajatukset oikeille kiertoradoille. Olen juossut niin kiltisti Martin tekemän ohjelman mukaan, että kai nyt on jo korkea aika livetä linjasta. Vaikka on ohjelma motivoinutkin. Tuntuu jopa hölmöltä myöntää, että on helpompaa reenata, kun sen tekee jonkun toisen laatimalla ohjelmalla. Ei tarvitse miettiä vauhteja ja kilsoja, sen kun kipittää vaan niin kuin resepti määrää.

Tuloksista tosin ei tiedä, mutta no, sillähän ei ole väliä. Matkalla kun ollaan.

Kevättä rinnassa! Ja ihan fiiliksissä!

Sirpa Becks

Matka

Jonkun mielestä touhumme voi olla huvittavaa. Välillä jopa itsestämme. Toisinaan toiminta saattaa kuulostaa jopa ammattimaiselta. On kilometrivauhteja, pkta, vkta, mkta, lepoa, tankkausta, sykettä, lääkäriä, fysioterapeuttia, kalvohuoltajaa, juoksukoulua, Holmenin ohjelmaa, askelanalyysiä, huoltovoimistelua jne. Jatkuvaa analysointia, suuria puheita. Valmistautumista kohti maraton matkaa.

Maraton matka. Joku voisi ymmärtää sen reiluna 42 kilometrinä. Niin. Tavallaan. Kyllähän tuokin on osa matkaa. Juoksu ja mahtava maaliin pääsy. Todellisuus on paljon enemmän. Karhunpesä, sama huone, yhteinen sänky. Ystävyyttä.  On klubitakkia, toisinaan kalastajanhousua, varustehankintoja lidlistä, hiilaritankkausta, jännitystä, kakan koostumuksen analysointia, ruoan tulisuusasteen harkintaa, viinin ja morganin maistajaisia maratonia edeltävänä iltana, suuria tunteita ja iloa, tarpeellisia hankintoja cossilta, tuliaisia lapsille. Seuramatkailua parhaimmillaan, viihdettä ja urheilua samassa paketissa. Lomailua ilman lapsia. Uusien retkien suunnittelua. Hetkiä matkojen välillä.

Yhdessäoloa ja ystävyyttä ei voita mikään. Yhdessä jaetut kokemukset ovat omaa suoritusta suurempia.  Kyllä keski-ikäistyvillä ihmisillä voisi tylsempääkin sisältöä olla elämässään.

Pitkäkestoinen on yliarvostettua, kilometrit turhia

Rakas liikuntapäiväkirjani, 

1,5 viikkoa liikunnan merkeissä ennen sairastumista. Aktiviteetteja itseä miellyttävästi; paljon tapahtumia ja riittävän erilaisia jotta ei kyllästy. Maratonin valmistautumista ajatellen ei aivan ideaalia toimintaa, ei ensimmäistäkään aidosti pitkäkestoista suoritusta koska kaikki yli tunnin  kestävä kestää liian pitkään. En ole aivan varma mutta saattaa olla että ns. asiantuntijapiirit olisivat harjoitusohjelman tarkoituksenmukaisuudesta maratonia silmälläpitäen hieman eri mieltä.

Näillä kuitenkin mennään, alla esimerkkiajanjaksona viikot 4 ja 5:

maanantai: alkulämpönä 5km/30min juoksu + 1h salibandy. Mieli hyvä, mahtavaa!

tiistai: sisäpyöräily eli kuntopyöräilyä maisemareitillä 1h. OK.

keskiviikko: kahvakuula 20 min. ihan ok.

torstai: kuntosali 50 min, pidän kovasti

perjantai: juoksu! 7,5km/44min. EI mukavaa, lunta ja muita tekosyitä.

lauantai: hiihto 7,1km ja 41min, aivan hirvittävä tunne. Urheilu on parhaimmillaan tuskaa jne

sunnuntai: kuntosali 50min, sisäliikunta näillä keleille toimii

maanantai: alkulämpönä 5km/30min juoksu + 1h salibandy. Edelleen mukavaa harrastaa joukkueessa

tiistai: sisäpyöräily 1h. Voittaa loskassa tarpomisen kevyesti.

keskiviikko: kuntosalin 40 min mutta se iso juttu on suoritusaika: salil eka, salil vika 6:40-7:20.

to sairas

pe sairas

la sairas

su sairas

Maratonblogin yhteenvetona: 14 päivää, juoksua yhteensä 17,5km, mukavasti eri lajeja ja liikunnan iloa vaihtelevasti. Taidan osallistua Hampurissa puolikkaalle.

http://www.active.com/health/articles/why-too-much-running-is-bad-for-your-health

toisaalta uhkai vai mahdollisuus? Kaikki on mahdollista. Ostan kireämät trikoot enkä kadota uskollisia Kayanoitakaan vielä. Ensi viikolla koitan taas juosta. neverevergiveup ja muita iskulauseita huutaen yours truly, 

Morgan

Omaa ikäluokkaennätystä metsästämässä

Onko pakko aikuistua jos ei halua tai pysty?

No ei tietenkään! Mutta se hyvä puoli vanhenemisessa on, että Bostonin maratonin karsintaraja tuli juuri eilen 5 minuuttia lähemmäksi. Nyt ei enää tarvitse juosta kuin alle 3.15 niin matka Bostoniin voi alkaa. Tuskin ehkä vielä Hampurissa mutta onhan noita maratoneja jäljellä.

Ja mitäs sitten niille akillesjänteille kuuluu? Ovat itse asiassa olleet aktiivisen jumpan, venyttelyn ja muun huollon seurauksena huomattavasti paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan. Ei varsinaisesti voi sanoa niiden parantuneen mutta paremmat kuitenkin. Taitaa tässäkin tapauksessa olla kyse pohkeiden kireydestä... Noh, torstaina alaraajatutkimuksiin, jossa kuvataan juoksutekniikkaa. Katsotaan mitä alan ammattilainen sanoo.

Ja siitä juoksusta. Täytyy myöntää, että Jannen ohjelma on varsin kova ja ne kerrat kun juostaan niin juostaan lähellä jaksamisen rajaa. Viime sunnuntaina (vielä alle 40v) juoksin ohjelmassa olevan 10 km aikaan 45.45. Täytyy myöntää että varastoon ei jäänyt paukkuja jäljelle, mutta oli kyllä keliolosuhteetkin huomattavan raskaat, minkä seurauksena olen erittäin tyytyväinen suoritukseen.

Tällä viikolla matka jatkuu ja vauhti kiihtyy. Toivottavasti ehtii myös käydä välillä hiihtelemässä - sekin kun on mainio kuntoilumuoto!

Haba69