Kehitys kehittyy

päivä pitenee ja askelkin?

Maaliskuu! Kevät! Etukaarteessa ollaan.  

Kahdeksan viikkoa jäljellä lähtölaukaukseen. Se ei ole paljon se. Varsinkin kun vauhdikkaampi juoksentelu tuntuu tällä hetkellä aika hapokkaalta. Kilsavauhteja tuijottaessa tuntuu lähinnä käsittämättömältä, että samaa vauhtia pitäisi juosta vielä 30 km...Toisaalta hyvää on se, että kevyt-pk sen sijaan tuntuu oikein mukavalta. 

Tänään kävin juoksemassa kahden tunnin hissuttelun ja se meni helposti. Otin ihan turhaan mukaan juomavyön ja olin varautunut tankkaukseen. Mitään suurta väsymistä ei kuitenkaan tullut. Se antoi toivoa. Että ehkä se kehitys sittenkin kehittyy. Ja kunto.

Olen ottanut reeniohjelmaan mukaan myös lihaskuntoa (punttisali tai kahvakuula) pari kertaa viikossa. Koska pelkkä juokseminen tuntuu tylsältä ja jotenkin kuluttavalta. Tuntuu, että salilla riuhtomisesta saa lisää puhtia juoksemiseenkin. Voimaa jalkoihin ja keskivartaloon. Siihen hyvän juoksuasennon ylläpitoon. Mutta myös henkisesti. Vaihtelua. Hyvää fiilistä.

Ja vaikka olen innoissani noudattanut juoksuohjelmaa, olen reippaasti tehnyt myös omia sovelluksia. Erilaisia vauhtijuoksuja (lyhyet spurtit on ihan huippuja!) ja lepoa tarpeen mukaan. Siinäkin asiassa viime vuodesta viisastuneena. Että parempi levätä tai keventää kuin kiristellä hampaita tai sairastua. Lepokin kehittää.

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Sirpa Becks

Fiiliksissä!

(#omatyyli)

Olen inspiroitunut. Ja ihan omasta blogista. Nauroin ääneen, kun luin matkaa. Mahtava kirjoitus Nina!

Ja totta joka sana. Sen kaiken takiahan tätä tehdään. Vietetään laatuaikaa ja tuotetaan sisältöä tähän keski-ikäistyvään elämään. Ei todellakaan hullumpaa. Oikeastaan juuri päin vastoin. Tämä on ihan huippua ja siitä pitää olla ylpeä. Hyvä me!

Ylpistyin ja rentouduin jo niin, että jätin reteästi sunnuntain lenkin väliin. Huili-intoon saattoi vaikuttaa myös lauantain bileily ja skumppatankkaus. Taisin maistaa niitä ruskeitakin. Ainakin syke oli sunnuntaiaamuna rivakka ihan ilman juoksuaskelia. Mutta no, juhlat oli ihanat ja lenkille kai ehtii tälläkin viikolla. Ja jostain näitä nelikymppisiä riittää..?!

Meinasin siis ensin potea huonoa omaatuntoa, kun lenkki jäi väliin, mutta Ninan kirjoitus pelasti kaiken ja palautti ajatukset oikeille kiertoradoille. Olen juossut niin kiltisti Martin tekemän ohjelman mukaan, että kai nyt on jo korkea aika livetä linjasta. Vaikka on ohjelma motivoinutkin. Tuntuu jopa hölmöltä myöntää, että on helpompaa reenata, kun sen tekee jonkun toisen laatimalla ohjelmalla. Ei tarvitse miettiä vauhteja ja kilsoja, sen kun kipittää vaan niin kuin resepti määrää.

Tuloksista tosin ei tiedä, mutta no, sillähän ei ole väliä. Matkalla kun ollaan.

Kevättä rinnassa! Ja ihan fiiliksissä!

Sirpa Becks

Matka

Jonkun mielestä touhumme voi olla huvittavaa. Välillä jopa itsestämme. Toisinaan toiminta saattaa kuulostaa jopa ammattimaiselta. On kilometrivauhteja, pkta, vkta, mkta, lepoa, tankkausta, sykettä, lääkäriä, fysioterapeuttia, kalvohuoltajaa, juoksukoulua, Holmenin ohjelmaa, askelanalyysiä, huoltovoimistelua jne. Jatkuvaa analysointia, suuria puheita. Valmistautumista kohti maraton matkaa.

Maraton matka. Joku voisi ymmärtää sen reiluna 42 kilometrinä. Niin. Tavallaan. Kyllähän tuokin on osa matkaa. Juoksu ja mahtava maaliin pääsy. Todellisuus on paljon enemmän. Karhunpesä, sama huone, yhteinen sänky. Ystävyyttä.  On klubitakkia, toisinaan kalastajanhousua, varustehankintoja lidlistä, hiilaritankkausta, jännitystä, kakan koostumuksen analysointia, ruoan tulisuusasteen harkintaa, viinin ja morganin maistajaisia maratonia edeltävänä iltana, suuria tunteita ja iloa, tarpeellisia hankintoja cossilta, tuliaisia lapsille. Seuramatkailua parhaimmillaan, viihdettä ja urheilua samassa paketissa. Lomailua ilman lapsia. Uusien retkien suunnittelua. Hetkiä matkojen välillä.

Yhdessäoloa ja ystävyyttä ei voita mikään. Yhdessä jaetut kokemukset ovat omaa suoritusta suurempia.  Kyllä keski-ikäistyvillä ihmisillä voisi tylsempääkin sisältöä olla elämässään.

Pitkäkestoinen on yliarvostettua, kilometrit turhia

Rakas liikuntapäiväkirjani, 

1,5 viikkoa liikunnan merkeissä ennen sairastumista. Aktiviteetteja itseä miellyttävästi; paljon tapahtumia ja riittävän erilaisia jotta ei kyllästy. Maratonin valmistautumista ajatellen ei aivan ideaalia toimintaa, ei ensimmäistäkään aidosti pitkäkestoista suoritusta koska kaikki yli tunnin  kestävä kestää liian pitkään. En ole aivan varma mutta saattaa olla että ns. asiantuntijapiirit olisivat harjoitusohjelman tarkoituksenmukaisuudesta maratonia silmälläpitäen hieman eri mieltä.

Näillä kuitenkin mennään, alla esimerkkiajanjaksona viikot 4 ja 5:

maanantai: alkulämpönä 5km/30min juoksu + 1h salibandy. Mieli hyvä, mahtavaa!

tiistai: sisäpyöräily eli kuntopyöräilyä maisemareitillä 1h. OK.

keskiviikko: kahvakuula 20 min. ihan ok.

torstai: kuntosali 50 min, pidän kovasti

perjantai: juoksu! 7,5km/44min. EI mukavaa, lunta ja muita tekosyitä.

lauantai: hiihto 7,1km ja 41min, aivan hirvittävä tunne. Urheilu on parhaimmillaan tuskaa jne

sunnuntai: kuntosali 50min, sisäliikunta näillä keleille toimii

maanantai: alkulämpönä 5km/30min juoksu + 1h salibandy. Edelleen mukavaa harrastaa joukkueessa

tiistai: sisäpyöräily 1h. Voittaa loskassa tarpomisen kevyesti.

keskiviikko: kuntosalin 40 min mutta se iso juttu on suoritusaika: salil eka, salil vika 6:40-7:20.

to sairas

pe sairas

la sairas

su sairas

Maratonblogin yhteenvetona: 14 päivää, juoksua yhteensä 17,5km, mukavasti eri lajeja ja liikunnan iloa vaihtelevasti. Taidan osallistua Hampurissa puolikkaalle.

http://www.active.com/health/articles/why-too-much-running-is-bad-for-your-health

toisaalta uhkai vai mahdollisuus? Kaikki on mahdollista. Ostan kireämät trikoot enkä kadota uskollisia Kayanoitakaan vielä. Ensi viikolla koitan taas juosta. neverevergiveup ja muita iskulauseita huutaen yours truly, 

Morgan

Omaa ikäluokkaennätystä metsästämässä

Onko pakko aikuistua jos ei halua tai pysty?

No ei tietenkään! Mutta se hyvä puoli vanhenemisessa on, että Bostonin maratonin karsintaraja tuli juuri eilen 5 minuuttia lähemmäksi. Nyt ei enää tarvitse juosta kuin alle 3.15 niin matka Bostoniin voi alkaa. Tuskin ehkä vielä Hampurissa mutta onhan noita maratoneja jäljellä.

Ja mitäs sitten niille akillesjänteille kuuluu? Ovat itse asiassa olleet aktiivisen jumpan, venyttelyn ja muun huollon seurauksena huomattavasti paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan. Ei varsinaisesti voi sanoa niiden parantuneen mutta paremmat kuitenkin. Taitaa tässäkin tapauksessa olla kyse pohkeiden kireydestä... Noh, torstaina alaraajatutkimuksiin, jossa kuvataan juoksutekniikkaa. Katsotaan mitä alan ammattilainen sanoo.

Ja siitä juoksusta. Täytyy myöntää, että Jannen ohjelma on varsin kova ja ne kerrat kun juostaan niin juostaan lähellä jaksamisen rajaa. Viime sunnuntaina (vielä alle 40v) juoksin ohjelmassa olevan 10 km aikaan 45.45. Täytyy myöntää että varastoon ei jäänyt paukkuja jäljelle, mutta oli kyllä keliolosuhteetkin huomattavan raskaat, minkä seurauksena olen erittäin tyytyväinen suoritukseen.

Tällä viikolla matka jatkuu ja vauhti kiihtyy. Toivottavasti ehtii myös käydä välillä hiihtelemässä - sekin kun on mainio kuntoilumuoto!

Haba69

Olet mitä syöt

(tänään söin...)

Aikuisena olemisessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse elää niin kuin opettaa. Karkkia ja herkkua ei voi syödä joka päivä. Eikä jätskiä. Hampurilaisellakin voi käydä vaan joskus. Ja vihannesten syöminen on tosi tärkeää. Myös porkkanoiden. Maito vahvistaa luustoa ja banaani on hyvä välipala.

Näin puhe kuuluu kotona. Ja itse asiassa messuan aika usein töissäkin, että aamupalaa ei saa jättää väliin. Ja lounaan skippaaminen on sama kuin potkaisisi itseään jalkaan. Ei se energia riitä, jos ei syö kunnolla. Ja auto ilman bensaa ja ja ja ja. Lautasmallia ja mitäniitänytoli.

Kuitenkin se oma syöminen on sitten vähän sinne päin. Perusterveellistä ehkä, mutta kai sitä voisi vielä skarpatakin. Ja ehkä havaita, että siitä on hyötyä sekä reenien että ihan arkisen jaksamisen tai hyvän olon kannalta. Veljeni ainakin oli kovin vakuuttunut siitä, että kuinka uusi elämä on alkanut sen jälkeen, kun pt oli laittanut ruokarytmin ja sapuskat uusiksi.

En ole valmis hylkäämään kaikkia salapatukoita ja yllätyskebabeja, mutta pientä tikistystä ja tarkistusta lupaan yrittää. Hyvän asian puolesta. #hampuri #kevytaskel

Mukaan haasteeseen tallitoverit?!! Mitä söit tänään. Mukaan kuvat ja selosteet.

Kuvassa torstain sapuskat:
aamiaisella: puuroa, mustikoita, banaania ja kahvia (tosi perus, syön aina puuroa ja kahvi on must, että päivä edes voi alkaa)
aamupäivä: yllätyslatte (koska olin cityssä "työmatkalla", todellinen harvinaisuus)
lounas: 1/2 prk tonnikalaa, ruisleivät voilla, kaksi porkkanaa (voi ankeus! mutta näin siinä käy, jos ei varaudu ja tämä oli se, mitä hätävarakaapista töistä löytyi)
välipala: turkkilaista jugurttia ja mangoa
päivällinen: kanaa, pastaa, porkkanaa, kurkkua, piimää
iltapala: omia sämpylöitä, kinkkua, juustoa, suolakurkkua, kananmuna, teetä
bloggauseväät: pähkinöitä

Treeniviikko takana - lievää akillesjänteiden tendiniittiä

"Molemmin puolin akillesjänteet hieman paksuuntuneet kalkaneusinsertioiden seudusta , paksuus 8-9 mm,ei ruptuuroita, ääriviivat tavalliset. Retrokalkaneaarisissa bursissa molemmin puolin tilkkanen nestettä."

 

Näin alkaa Radiologin lausunto perjantain röntgenin ja UÄ:n jälkeen. Käytännössähän tuo tarkoittaa sitä, että molempien jalkojen akillesjänteet ovat lievästi tulehtuneet ja pahimmassa tapauksessa saattaa tulla pakollinen tauko juoksuun. Ennen kuin se varsinaisesti ehti alkaakaan. No, muutaman viikon lepo ja jänteiden kuntoutus todennäköisesti on järkevämpi vaihtoehto kuin paha tulehdus tai repeämä ja vuoden tauko. Mutta katsotaan mitä lääkäri maanantaina sanoo. Onneksi tulehdus oli radiologin mukaan lievä, eikä vielä tässä vaiheessa tyystin kieltänyt juoksua.

 

Aloitin kuitenkin saman tien kotiin päästyäni akilleiden kuntoutusjumpan, sillä turha tässä on jäädä murehtimaan, hoidetaan jalat kunto ja matka jatkuu. Ja jos jouksuun tulee taukoa niin kyllähän niitä maratoneja juostaan syksylläkin.

 

Kuntoutuksen osalta aloitin seuraamaan ohjelmaa, jonka löysin sattumalta henkilön nimeltä Leo Stranius blogista http://leostranius.fi/2013/03/akillesjanteen-tulehdus-kuukauden-juoksutauko/. En tunne Leoa, eikä meillä ole aatteellista yhteyttäkään vaan asia mikä meitä yhdistää on juoksu. Ja tietysti akillejännevaivat. Ja se , että hänkin on opiskellut hallintotiedettä TAY:ssä. Taitaa olla aika skarppi kaveri...;)

 

Jumppa, jolla akillesjänteitä kuntoutan on seuraavanlainen:

 

1. vaihe (1-7 päivät). – 3 x 20 varpaiden ojennus ja koukistus,
– 3 x 20 nilkan ojennus ja koukistus,
– 3 x 20 s pohkeen venytys suoralla polvella,
– 3 x 20 s pohkeen venytys koukistetulla polvella,
– 5 x 30 s yhdellä jalalla seisontaa,
– 5 x 5m varpailla kävelyä,
– 5 x 5 m kantapäillä kävelyä,
– 2 x 15 kahdenjalan konsentrinen/eksentrinen varpaillenousu.
Harjoitus tehdään kolme kertaa päivässä.

 

Kolmen päivän perusteella, jumppa tosiaankin tuntuu hyvältä ja itse asiassa jalat eivät ole tuntuneet pitkään aikaan näin hyviltä. Akillesjänteistäkin on kipu häipynyt lähes olemattomiin. Tosin siihen saattaa olla syynä ennemminkin aloittamani tulehduskipulääkekuuri sekä akilleiden aktiivinen kylmähoito, jotka tuntuvat tepsivän.

 

Ai niin, kun sitä juoksua ei vielä tässä vaiheessa ollut täysin kielletty niin juoksin perjantaina 16km aikaan 1.21.37 (5.06/km) ja tänään 12 km 57.28 (4.47/km). Juoksu tuntui sekä perjantain loskassa että tänään varsin hyvältä. Toivottavasti sitä saa myös jatkaa huomisen jälkeen...

 

Terveisin,

 

Haba69