Olet mitä syöt

(tänään söin...)

Aikuisena olemisessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse elää niin kuin opettaa. Karkkia ja herkkua ei voi syödä joka päivä. Eikä jätskiä. Hampurilaisellakin voi käydä vaan joskus. Ja vihannesten syöminen on tosi tärkeää. Myös porkkanoiden. Maito vahvistaa luustoa ja banaani on hyvä välipala.

Näin puhe kuuluu kotona. Ja itse asiassa messuan aika usein töissäkin, että aamupalaa ei saa jättää väliin. Ja lounaan skippaaminen on sama kuin potkaisisi itseään jalkaan. Ei se energia riitä, jos ei syö kunnolla. Ja auto ilman bensaa ja ja ja ja. Lautasmallia ja mitäniitänytoli.

Kuitenkin se oma syöminen on sitten vähän sinne päin. Perusterveellistä ehkä, mutta kai sitä voisi vielä skarpatakin. Ja ehkä havaita, että siitä on hyötyä sekä reenien että ihan arkisen jaksamisen tai hyvän olon kannalta. Veljeni ainakin oli kovin vakuuttunut siitä, että kuinka uusi elämä on alkanut sen jälkeen, kun pt oli laittanut ruokarytmin ja sapuskat uusiksi.

En ole valmis hylkäämään kaikkia salapatukoita ja yllätyskebabeja, mutta pientä tikistystä ja tarkistusta lupaan yrittää. Hyvän asian puolesta. #hampuri #kevytaskel

Mukaan haasteeseen tallitoverit?!! Mitä söit tänään. Mukaan kuvat ja selosteet.

Kuvassa torstain sapuskat:
aamiaisella: puuroa, mustikoita, banaania ja kahvia (tosi perus, syön aina puuroa ja kahvi on must, että päivä edes voi alkaa)
aamupäivä: yllätyslatte (koska olin cityssä "työmatkalla", todellinen harvinaisuus)
lounas: 1/2 prk tonnikalaa, ruisleivät voilla, kaksi porkkanaa (voi ankeus! mutta näin siinä käy, jos ei varaudu ja tämä oli se, mitä hätävarakaapista töistä löytyi)
välipala: turkkilaista jugurttia ja mangoa
päivällinen: kanaa, pastaa, porkkanaa, kurkkua, piimää
iltapala: omia sämpylöitä, kinkkua, juustoa, suolakurkkua, kananmuna, teetä
bloggauseväät: pähkinöitä

Treeniviikko takana - lievää akillesjänteiden tendiniittiä

"Molemmin puolin akillesjänteet hieman paksuuntuneet kalkaneusinsertioiden seudusta , paksuus 8-9 mm,ei ruptuuroita, ääriviivat tavalliset. Retrokalkaneaarisissa bursissa molemmin puolin tilkkanen nestettä."

 

Näin alkaa Radiologin lausunto perjantain röntgenin ja UÄ:n jälkeen. Käytännössähän tuo tarkoittaa sitä, että molempien jalkojen akillesjänteet ovat lievästi tulehtuneet ja pahimmassa tapauksessa saattaa tulla pakollinen tauko juoksuun. Ennen kuin se varsinaisesti ehti alkaakaan. No, muutaman viikon lepo ja jänteiden kuntoutus todennäköisesti on järkevämpi vaihtoehto kuin paha tulehdus tai repeämä ja vuoden tauko. Mutta katsotaan mitä lääkäri maanantaina sanoo. Onneksi tulehdus oli radiologin mukaan lievä, eikä vielä tässä vaiheessa tyystin kieltänyt juoksua.

 

Aloitin kuitenkin saman tien kotiin päästyäni akilleiden kuntoutusjumpan, sillä turha tässä on jäädä murehtimaan, hoidetaan jalat kunto ja matka jatkuu. Ja jos jouksuun tulee taukoa niin kyllähän niitä maratoneja juostaan syksylläkin.

 

Kuntoutuksen osalta aloitin seuraamaan ohjelmaa, jonka löysin sattumalta henkilön nimeltä Leo Stranius blogista http://leostranius.fi/2013/03/akillesjanteen-tulehdus-kuukauden-juoksutauko/. En tunne Leoa, eikä meillä ole aatteellista yhteyttäkään vaan asia mikä meitä yhdistää on juoksu. Ja tietysti akillejännevaivat. Ja se , että hänkin on opiskellut hallintotiedettä TAY:ssä. Taitaa olla aika skarppi kaveri...;)

 

Jumppa, jolla akillesjänteitä kuntoutan on seuraavanlainen:

 

1. vaihe (1-7 päivät). – 3 x 20 varpaiden ojennus ja koukistus,
– 3 x 20 nilkan ojennus ja koukistus,
– 3 x 20 s pohkeen venytys suoralla polvella,
– 3 x 20 s pohkeen venytys koukistetulla polvella,
– 5 x 30 s yhdellä jalalla seisontaa,
– 5 x 5m varpailla kävelyä,
– 5 x 5 m kantapäillä kävelyä,
– 2 x 15 kahdenjalan konsentrinen/eksentrinen varpaillenousu.
Harjoitus tehdään kolme kertaa päivässä.

 

Kolmen päivän perusteella, jumppa tosiaankin tuntuu hyvältä ja itse asiassa jalat eivät ole tuntuneet pitkään aikaan näin hyviltä. Akillesjänteistäkin on kipu häipynyt lähes olemattomiin. Tosin siihen saattaa olla syynä ennemminkin aloittamani tulehduskipulääkekuuri sekä akilleiden aktiivinen kylmähoito, jotka tuntuvat tepsivän.

 

Ai niin, kun sitä juoksua ei vielä tässä vaiheessa ollut täysin kielletty niin juoksin perjantaina 16km aikaan 1.21.37 (5.06/km) ja tänään 12 km 57.28 (4.47/km). Juoksu tuntui sekä perjantain loskassa että tänään varsin hyvältä. Toivottavasti sitä saa myös jatkaa huomisen jälkeen...

 

Terveisin,

 

Haba69

 

Tavoitteellisuus vs. laiskuus

Fiilisharjoittelulla ja monipuolisella tekemisellä pääsee maratonilla pitkälle. Ajatkin (3.55; 3.42; 3.42 & 3.45) voivat olla hyviä. 3.42 Hampurissa? Haluanko minä kehittyä?

Aikatavoitteiden kirjaaminen käsivarteen reeperbaanilla tuskin auttaa jalkaa jaksamaan 42 kilometriä tavoiteaikataulussa. Toki paljon on kiinni henkisestä kantista, mutta päivän kunto ratkaisee.

3.30. Selkeä tavoite. Ehkä kirjattuna ö-asemalla henkisellä kovalevyllä. Mutta käytännössä. Tämä vaatisi systemaattista harjoittelua ja mielellään vielä lajille ominaista sellaista. Ehkä huomenna aloitan?

Toistaiseksi laiskuus on vienyt voiton. Hiihto on houkutellut juoksua enemmän.

Kevään työ pitäisi tehdä nyt. Ihanan lumimaiseman sijaan pitäisi nähdä itsensä Hampurin lämmössä juoksemassa. Henkinen työ on aloitettu, fyysinen seuraa askeleen jäljessä?
 

Venyttely ja juoksu

Jupe neuvoo

Intialaista chilikanaa Murgh Chilli & 10km kovavauhtinen

Syökää kanaa!!!

 

Murgh Chilli

Ai että sitä oli odotettu jo pari tuntia ja sitten se saapui!!!! Rouvan tuoma extratulinen Murgh Chilli -kanalounas noudettuna Tampereen parhaasta intialaisesta.... Se tulisen ruuan ensi puraisu ja Naan leivän suussa sulava maku. Voiko herkulliselta lounaalta odottaa ja vaatia mitään muuta? Ei, ei voi. Mutta kokeneempi ja fiksumpi tossunkuluttaja olisi saattanut tarkemmin miettiä ruokavaliotaan tietäen, että illalla olisi edessä Jannen harjoitusohjelman 10km kovavauhtinen lenkki 47 minuuttiin. Ja kyllähän minäkin sen tiesin, siksi jätin neljä viimeistä haarukallista syömättä - NIIN KUIN SILLÄ OLISI MITÄÄN VAIKUTUSTA!!

 

Työpäivän jälkeen puin jalkaani rakkaat Salomon Spikecrossit (tuotesijoittelua), heijastinliivi päälle, Lidlin valoheijastin (tuotesijoittelua) vilkkumaan ja intoa puhkuen lumen sekaan. Normaalisti lenkki alkaa vauhdista riippumatta kotirappusilta, mutta tällä kertaa tein oikein verryttelylenkin ja venyttelyt tietäen että tuo 10km 47 minuuttiin ei näin talvikelissä allekirjoittaneelle ole mikään läpihuutojuttu... Ja sitten matkaan. Ensimmäiset 2 km sujuivat kevyeen alamäkeen leppoisasti 4.20 - 4.30 vauhdeissa ja kolmaskin kilometri suunnitelman mukaisesti 4.44 vauhtia ylämäkeen. Ja sitten se alkoi. Intialainen kana ei mitä ilmeisimmin ollut tottunut tuollaiseen  vaan alkoi antaa tyytymättömänä vienoja (ääni)merkkejä itsestään. 5 km kohdalla tyytymättömyys oli kasvanut jo siihen pisteeseen, että se alkoi pyrkiä ruokatorven kautta ulkoilmaan. Yllättäen hapenotto hieman hankaloituu, reidet sakkaavat - sykkeet kuitenkin laskivat eli sinällään ei hätää... nopea pysähdys, kana aisoihin ja matka jatkuu. Mutta ei - kilometri eteenpäin ja sama toistuu. Jälleen kana aisoihin ja matkaan. Seuraavat pari kilometriä kana keräsikin uusia voimia ja päätti yrittää uutta reittiä maailmaan. Kiitokset Kesoilin henkilökunnalle joustavuudesta vaikka en varsinaisia ostoksia tehnytkään.

 

Ai että, pienen levähdystuokion jälkeen viimeiset pari kilometriä sujuivat kuin leikiten ja mukaan mahtui myös nopein kilometri 4.21. Loppuajaksi kympille 46.49, joka tosin tuskin on tilastokelpoinen, koska pysäytin kellon Kesoilin vierailun ajaksi.

 

Viehättävä juoksija. Ei liity millään tavoin blogin tekstiin.

Loppusanat. Lienee sanomattakin selvää (ainakin allekirjoittaneelle), että täst´edes jätän normaalista poikkeavat lämmittelyt ja venyttelyt tekemättä. Saavat kehon toimimaan tavalla johon kokematon juoksija ei osaa varautua.

 

Hyvä ruoka on aina paikkansa ansainnut.

 

Terveisin,

 

Haba69 aka Dirty Harry

Laahaava kettu - vispaava ankka

(Martti&minä. Ei reeniä ilman selfietä!)

Sunnuntai. Eteläpuisto. Rapsakka pakkainen. Pyhäjärveltä tulee. Nastat alla. Sauvakävelypariskunnat seuraavat kiinnostuineina. Ja sitten menoksi.

"Kolmoselle lähtee. Hyvä anna tulla. Rennosti loppuun asti.
Ja sitten katotaan miltä näyttää. Ihan hyvä meininki ja askelrytmi, MUTTA..."

"...aika paljon askel kiertää toisen eteen...oot vähän niin kuin kettu catwalkilla...
...jalat laahaa liian alhaalla...onko sulla joukkuelajitausta? 
...ja alaselässä on vähän turhan paljon notkoa... #ankka
...kädet vispaa ja pienet melonitkin on kainaloissa...
...huomaatko muuten missä sun katse on juostessa? siinä nenän alla..."

Just. Juoksutekniikka on vaikea laji. Mutta että näin vaikea.
Olin Vauhtisammakon juoksuvalmentajan Martti Erikssonin armottomassa syynissä ja sain roppakaupalla palautetta. Katso yllä. Ja sain myös todeta saman itse. Kun näkee oman juoksunsa videolla, ei voi muuta kuin todeta, että huhuhuh ja kyllä, juu ja näin se taitaa olla.

Jo yhdessä tunnissa ehti kuitenkin ottaa monta pientä kehitysaskelta. Apuja siihen, mitä sitten pitäisi tehdä, jotta laahaus ja vispaus vähenisivät ja askel olisi kimmoisan keveä. Martti myös suunnittelee minulle juoksuohjelman, jossa on täsmäharjoitteita tekniikan parantamiseksi ja uusia vaihtoehtoja peruslenkeille.

Oikoteitä onneen ja kunnon askellukseen ei tietenkään ole, mutta juosten pääsee perille. Toistoja ja toistoja. Tärkeimpänä jäi ehkä mieleen se, että tekniikka kannattaa harjoitella erikseen omina pieninä pätkinään ja juosta lenkit lenkkeinä. Näin molemmista saa suurimman hyödyn irti, eikä touhu mene ojasta allikkoon.

Taas tuli uutta puhtia tekemiseen. Odotan ohjelmaa innoissani!

Sirpa Becks - laahaava kettu

ps. Kiitos ja papukaijamerkki koko homman promoottorille. Antille, jonka synttärilahjaa tässä juoksin!

Jannen jalanjäljillä!

Uusi vuosi ja uudet lupaukset! Tällä kertaa päätin tosissani lähteä rikkomaan 3.30 aikaa Hampurissa.

 

Juoksijana olen klassinen keski-ikää lähestyvä nylkyttäjä joka on vannonut määrään muttei laatuun. Ei minkäänlaista kestävyysurheilutaustaa, kunnes vuonna 2012 jäin koukkuun. Kehitystäkin on tietysti tapahtunut ja nopein maratoni on taittunut aikaan 3.38 - mutta se 3.30 on työn ja tuskan takana.

 

Tällä kertaa kaikki on kuitenkin toisin sillä viime keskiviikkona aloitin Janne Holmenin 3.15 aikaan tähtäävän harjoitusohjelman! Ei sillä, että 3.15 välttämättä menisi rikki mutta josko kuitenkin se 3.30. Jannen ohjelmassahan panostetaan enemmän harjoituksen vauhteihin ja laatuun kuin juoksumääriin. Se sopii mainiosti koska PK-nylkyttäjä kaipaa vauhtia, kunhan vain paikat kestävät.

 

Tällä viikolla keskellä tuulen ja tuiskun kaksi aloitusviikon treeniä a 8 km 37 min ja 8 km 39 min tuntuivat kyllä kovilta mutta niin kuin blogin otsikkokin sanoo "No Pain - No Gain".

 

Maratonjuoksu on matkana kaikkine tuskineen ja ilon ja epätoivon tunteineen kerrassaan huikea harrastus. Vielä hienomman siitä tekee kuitenkin loistavat ystävät joiden kanssa voi harjoitella, fiilistellä ja psyykata porukassa.

 

Ja loppujen lopuksi tärkeintä ei ole loppuaika ja se mitä maratonilla tapahtuu vaan se, mitä tapahtuu marotonien välillä! Tai no, tärkeintä sittenkin on oman rakkaan vaimon voittaminen. Veni, vidi, vici - vai mitä Nina?

 

Terveisin,

 

Haba69

Matkalla maaliin

Juosten pääsee pitkälle.
Tärkeintä ei ole matka, vaan päämäärä.
No pain - no gain.
Opettajaa ei kannata neuvoa.
Macho Fantastico on mies vastustamaton.

Näillä spekseillä alkaa Pirkkalan-Pappilan juoksutallin yhteinen matka kohti seuraavaa haastetta Hampurin maratonia, joka odottaa timantin kovaa ryhmäämme tänä keväänä 26.4.2015. Nyt on siis jo korkea aika aloittaa tiukka reenaus ja vielä kovempi henkselien paukuttelu. Kilsat pöytään eli blogiin ja kohti maalia.

Tervetuloa mukaan!