Laahaava kettu - vispaava ankka

(Martti&minä. Ei reeniä ilman selfietä!)

Sunnuntai. Eteläpuisto. Rapsakka pakkainen. Pyhäjärveltä tulee. Nastat alla. Sauvakävelypariskunnat seuraavat kiinnostuineina. Ja sitten menoksi.

"Kolmoselle lähtee. Hyvä anna tulla. Rennosti loppuun asti.
Ja sitten katotaan miltä näyttää. Ihan hyvä meininki ja askelrytmi, MUTTA..."

"...aika paljon askel kiertää toisen eteen...oot vähän niin kuin kettu catwalkilla...
...jalat laahaa liian alhaalla...onko sulla joukkuelajitausta? 
...ja alaselässä on vähän turhan paljon notkoa... #ankka
...kädet vispaa ja pienet melonitkin on kainaloissa...
...huomaatko muuten missä sun katse on juostessa? siinä nenän alla..."

Just. Juoksutekniikka on vaikea laji. Mutta että näin vaikea.
Olin Vauhtisammakon juoksuvalmentajan Martti Erikssonin armottomassa syynissä ja sain roppakaupalla palautetta. Katso yllä. Ja sain myös todeta saman itse. Kun näkee oman juoksunsa videolla, ei voi muuta kuin todeta, että huhuhuh ja kyllä, juu ja näin se taitaa olla.

Jo yhdessä tunnissa ehti kuitenkin ottaa monta pientä kehitysaskelta. Apuja siihen, mitä sitten pitäisi tehdä, jotta laahaus ja vispaus vähenisivät ja askel olisi kimmoisan keveä. Martti myös suunnittelee minulle juoksuohjelman, jossa on täsmäharjoitteita tekniikan parantamiseksi ja uusia vaihtoehtoja peruslenkeille.

Oikoteitä onneen ja kunnon askellukseen ei tietenkään ole, mutta juosten pääsee perille. Toistoja ja toistoja. Tärkeimpänä jäi ehkä mieleen se, että tekniikka kannattaa harjoitella erikseen omina pieninä pätkinään ja juosta lenkit lenkkeinä. Näin molemmista saa suurimman hyödyn irti, eikä touhu mene ojasta allikkoon.

Taas tuli uutta puhtia tekemiseen. Odotan ohjelmaa innoissani!

Sirpa Becks - laahaava kettu

ps. Kiitos ja papukaijamerkki koko homman promoottorille. Antille, jonka synttärilahjaa tässä juoksin!