Uusi vuosi ja uudet lupaukset! Tällä kertaa päätin tosissani lähteä rikkomaan 3.30 aikaa Hampurissa.
Juoksijana olen klassinen keski-ikää lähestyvä nylkyttäjä joka on vannonut määrään muttei laatuun. Ei minkäänlaista kestävyysurheilutaustaa, kunnes vuonna 2012 jäin koukkuun. Kehitystäkin on tietysti tapahtunut ja nopein maratoni on taittunut aikaan 3.38 - mutta se 3.30 on työn ja tuskan takana.
Tällä kertaa kaikki on kuitenkin toisin sillä viime keskiviikkona aloitin Janne Holmenin 3.15 aikaan tähtäävän harjoitusohjelman! Ei sillä, että 3.15 välttämättä menisi rikki mutta josko kuitenkin se 3.30. Jannen ohjelmassahan panostetaan enemmän harjoituksen vauhteihin ja laatuun kuin juoksumääriin. Se sopii mainiosti koska PK-nylkyttäjä kaipaa vauhtia, kunhan vain paikat kestävät.
Tällä viikolla keskellä tuulen ja tuiskun kaksi aloitusviikon treeniä a 8 km 37 min ja 8 km 39 min tuntuivat kyllä kovilta mutta niin kuin blogin otsikkokin sanoo "No Pain - No Gain".
Maratonjuoksu on matkana kaikkine tuskineen ja ilon ja epätoivon tunteineen kerrassaan huikea harrastus. Vielä hienomman siitä tekee kuitenkin loistavat ystävät joiden kanssa voi harjoitella, fiilistellä ja psyykata porukassa.
Ja loppujen lopuksi tärkeintä ei ole loppuaika ja se mitä maratonilla tapahtuu vaan se, mitä tapahtuu marotonien välillä! Tai no, tärkeintä sittenkin on oman rakkaan vaimon voittaminen. Veni, vidi, vici - vai mitä Nina?
Terveisin,
Haba69
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti