torstai 15. tammikuuta 2015

Tavoitteellisuus vs. laiskuus


Fiilisharjoittelulla ja monipuolisella tekemisellä pääsee maratonilla pitkälle. Ajatkin (3.55; 3.42; 3.42 & 3.45) voivat olla hyviä. 3.42 Hampurissa? Haluanko minä kehittyä?

Aikatavoitteiden kirjaaminen käsivarteen reeperbaanilla tuskin auttaa jalkaa jaksamaan 42 kilometriä tavoiteaikataulussa. Toki paljon on kiinni henkisestä kantista, mutta päivän kunto ratkaisee.

3.30. Selkeä tavoite. Ehkä kirjattuna ö-asemalla henkisellä kovalevyllä. Mutta käytännössä. Tämä vaatisi systemaattista harjoittelua ja mielellään vielä lajille ominaista sellaista. Ehkä huomenna aloitan?

Toistaiseksi laiskuus on vienyt voiton. Hiihto on houkutellut juoksua enemmän.

Kevään työ pitäisi tehdä nyt. Ihanan lumimaiseman sijaan pitäisi nähdä itsensä Hampurin lämmössä juoksemassa. Henkinen työ on aloitettu, fyysinen seuraa askeleen jäljessä?
 

2 kommenttia:

  1. Kyllä, kyllä ja kyllä. Näillä mennään!

    VastaaPoista
  2. Rouva juoksee kuitenkin 3.30. Ei hän ymmärrä että se vaatii normaalistakovaa harjoittelua, mutta kun kova sisu ja sitkeä niin ei tarvi harjoitella...

    VastaaPoista